Me Helsingin Nuorisotakuutalolla saimme mahdollisuuden tutustua hienoon nuoreen mieheen, joka vieraili heinäkuun ajan Myllypuron kohtaamispaikassa osana koevapauttaan. Saimme aikaan hyviä keskusteluja ja ajatustenvaihtoa. Tässä nuoren tarina.
”Yleensä nuorena, koulun jälkeen, kun on vaikeeta saada työpaikkaa, lähetään sit toiseen suuntaan ettii massii ja siinä se erehtyminen tapahtuu.
Kaikki alko pienistä jutuista, mut sit tuli ahneeksi ja halus koko ajan lisää ja lisää. Yhtäkkiä sitä huomaa eksyneensä alamaailmaan. Joutuu tekee huonoja päätöksiä ja hengaa väärässä porukassa. Panokset kovenee koko ajan.
Se elämä tuntu hyvältä, on paljon massii, saa erikoiskohtelua je egoa pönkitetään. Kaikki tuntee sut ja kukaan ei voi sanoa vastaan, kunnioitus tulee sieltä. Kun näkee mahdollisuudet isoihin rahoihin, on vaikee lähtee takas koulunpenkille.
Sitten jäin kiinni. Mut vasikoitiin. Sain pitkän tuomion, melkeen 10 vuotta, olin sillon 24-vuotias.
Vankila-aikana siirryin vankilasta toiseen. Vankilassa aika ei kulu. Kaikki päivät on samanlaisia, aivot on jumissa eikä pysty ajattelemaankaan enää kirkkaasti.
Kun ihminen vapautuu vankilasta, ei oo työtä eikä asuntoo ja muija on jättänyt- helposti lähet taas uudestaan tekee rikoksia. Oon ollut melkeen 4 vuotta pois siviilielämästä ja oisin tarjonnu jeesiä koevapauden aikana. Piti etsiä itse asunto ja työ.
Löysinkin kämpän ja sain harjoittelun työpajalta. Kahden kuukauden päästä tää puolen vuoden koevapaus loppuu.
Koevapauden jälkeen on pakko päästä töihin. Pitää kiipee ylös ja lähtee ajelemaan. Askel kerrallaan. Pitää ottaa iisisti. ”
Me toivotamme nuorelle onnea vapaan elämän aloittamiseen – olemme täällä myös jatkossa tukenasi.