Viime viikolla vietettiin PONNU- ja TAHTI-hankkeiden -päätösseminaaria Tampereen tunnelmallisessa Metso-kirjastossa. Perustaidot paremmiksi -seminaarin pääosassa oli oppiminen: sen edellytykset ja haasteet muuttuvissa ympäristöissä.
Metsossa kuultiin joukkoa karismaattisia esiintyjiä, joiden puheenvuoroissa toistuivat sanat itsetunto ja itsetuntemus. ”Asennemuijana” tunnetun puhetaiteilija Jenni Janakan röyhkeyskoulussa päästiin kokeilemaan, miltä tuntuu häpeilemättömästi kehua itseä ja kaveria.
”Omasta osaamisesta kertominen ei ole kehuskelua, vaan omasta osaamisesta kertomista. Älkää pimittäkö tietoa. Jos tuntuu epävarmalta, niin kysy kaverilta — toiselle oma osaaminen näkyy yleensä paremmin kuin itselle. Ja muista kertoa positiivista palautetta työkaverille ihan kysymättäkin”, Janakka kannustaa.
”Asennemuija” Jenni Janakka: ”Omasta osaamisesta kertominen ei ole kehuskelua, vaan omasta osaamisesta kertomista.”
Ja meillä Suomessahan koulutuksen tasossa kehumista riittää. Suomi on OECD-maiden kärkimaita oppimistuloksissa. Palkittu matematiikan opettaja ja luennoitsija Maarit Rossi muistutti puheenvuorossaan seminaariyleisöä siitä ja kannusti ilon kautta oppimiseen.
”Mun mielestä matematiikan opetuksen suurin haaste on edelleen se, että se sisältää liian paljon mekaanista laskemista eivätkä asiat liity tarpeeksi oppilaiden arkeen. Matematiikan käyttökelpoisuus on hirveän tärkeää tuoda esille, jotta oppiminen pysyy mielekkäänä. Samalla pitäisi rohkaista ja aktivoida oppilaita keskustelemaan. Opettajan tavoitteena pitäisi olla se, että oppilas ajattelisi: Jes, mä haluun oppii ja ymmärtää tän asian.”
Palkittu matematiikan opettaja ja luennoitsija Maarit Rossi peräänkuuluttaa oppimisen iloa.
Uskallus oppia voi olla pienestä kiinni
Samalla kun Suomi loistaa oppimistuloksia mittaavissa testeissä, kasvavalla joukolla maamme aikuisväestöstä on aukkokohtia perustaitoisuudessaan. Koulutustasoaan aikuisiällä petraamaan lähteneen kokemusasiantuntija Petja Hovin tarina havahdutti siihen, kuinka pienestä oppimisen kipinän syttyminen voikaan olla kiinni.
Petja sai aikuisiällä adhd-diagnoosin. Hän on aina pitänyt itseään erilaisena kuin muut, ja toivoikin saavansa siihen selityksen keskittymishäiriödiagnoosista. Peruskoulupohjainen opiskelu aikuisiällä on ollut hänelle matka yhä syvempään itsetuntemukseen. Sen lopputuloksena hän valmistui rakennusalalta ennätysajassa huippuarvosanoin. Tämä vaati juuri oikeanlaista kannustusta ja omannäköisten oppimisen tapojen löytymistä.
”Oon koko ikäni kuullut et oon tyhmä ja laiska. Suurin ongelma mun kohdalla on ollu oppimiseen liittyvä itsetunto. Sit jotenkin yks ohjaaja sai mut sellaselle äidillisen napakalla otteella uskomaan, et hyvä tästä vielä tulee. Aloin löytää opiskelutapoja, jotka sopii just mulle. Innostuin. Kun niitä kiitettäviä rupes satelemaan, sitä oli pikkuhiljaa pakko opetella olemaan dissaamatta itseään”, Petja kertoo.
Tämän lisäksi uusien taitojen oppiminen kysyy luovaa ajattelua, kertoi perustaitoisuuden parissa tutkijana työskentelevä Mika Sihvonen. Perustaitojen tasoa kansainvälisesti mittaavissa PIAAC2-testeissä tullaankin jatkossa ottamaan huomioon myös adaptiivisia ongelmanratkaisutaitoja luku-, kirjoitus-, numero- ja digitaitojen lisäksi. Tällä tarkoitetaan kykyä ratkaista useita ongelmia samanaikaisesti. Sihvonen pitää kehityssuuntaa tervetulleena. Hän näkee, että tulevaisuudessa perustaitoja pitäisi ajatella enemmän kokonaisuutena kuin omina rajattuina osa-alueinaan.
Niin Hovi kuin Sihvonen ajattelevat, että myös vertaistuki on äärimmäisen merkityksellistä perustaitojen opiskelussa.
”On tärkeetä, et on joku vertainen, jolta mennä kysymään mieltä askarruttavia juttuja. Samoin kuin se, että perustaitoisuuden haasteista kärsivä ei kokisi olevansa mikään heittopussi, vaan olisi kaikille yhteinen asia ottaa hänestä koppia”, Sihvonen summaa.
Väliajalla saatiin nauttia monipuolisten perustaitoteemaisten esittelypisteiden annista.