Varpu-mallissa kuntouttavaan valmennukseen osallistuminen on tehty mahdollisimman helpoksi. Nuori voi ottaa itse suoraan yhteyttä valmentajiin tai ohjautua palveluverkostonsa kautta tuettuna. Alussa järjestetään aina tutustumishaastattelu, jossa kartoitetaan valmennuksen oikea-aikaisuus sekä valmentautujan tarpeet. Kokonaisvaltainen kartoitus mahdollistaa sen, että nuori tulee alkujaan kuulluksi ja nähdyksi omana itsenään ja huolellisten avaavien ja tarkentavien kysymysten avulla valmentaja poimii nuoren kertomasta ne pienetkin yksityiskohdat, jotka voivat olla merkittäviä motivaattoreita sekä työskentelyä ohjaavia huomioita.
Nuoreen voidaan olla aluksi yhteydessä tekstiviestitse, jotta tämä saa aikaa pohtia ja prosessoida aloittamistaan. Tämä on tärkeä vaihe kiinnittymiseen tukemisessa, ettei nuori koe pakkoa tai painostamista työntekijöiden suunnalta. Millä tavoin ammattilaiset voivat tukea sisäisen motivaation herättelyä ja saada nuoren ymmärtämään muutoksen tarve elämässään?
Toipuminen ja kuntoutuminen ovat aina herkkiä prosesseja, jotka vaativat kypsyttelyä ja aikaa. Ei ole olemassa pikakaistaa tai erityisiä työkaluja, joilla mielen jaksamista voisi nopeuttaa. Nuori tarvitsee aikaa ja prosessien kestot voivat vaihdella huomattavasti. Varpussa tuetaan vahvasti liikkeelle lähtemistä sekä sitä, että nuori saa rauhassa pohtia, milloin hän on valmis ottamaan vastuuta oman elämän suunnan kirkastamisesta.
Rinnalla kulkeva työote kietoutuu ajatukseen, jossa narratiivi eli tarina lähtee rakentumaan olemassa olevan tarinan kautta. Valmennuksen tavoitteena on kirjoittaa ikään kuin uudenlaista myönteisyyteen perustuvaa tarinaa nuoresta. Etsiä ja oivaltaa yhdessä valmentajan kanssa, kuka minä olen ja millaisia vahvuuksia minulla on, jotka ovat piilossa kaiken sen diagnostiikan tai epäonnistumisen kokemusten alla. Millaisesta tulevaisuudesta haaveilen? Mitä haluaisin elämässä oppia? Millaiset ihmissuhteet tukevat muutoksen prosessia? Millaiseksi ihmiseksi haluan kasvaa ja kehittyä?
Diagnostiikkaa ei valmennuksessa sivuuteta, vaan terveydentilasta sekä menneisyydestä avoimesti keskustelemalla päästään useimmiten kiinni juurisyihin, jotka tavalla tai toisella nousevat merkityksellisiksi tekijöiksi elämän laadun vahvistamisessa. Opitaan tunnistamaan itsessä esiin nousseita kipukohtia, haasteita, uskomuksia, esteitä. Tunnistetaan ajatusten, tunteiden ja toimintamallien syy-seuraussuhteita ja sitä, miksi ikään kuin poljetaan paikallaan tai asiat elämässä eivät etene. Kokonaisvaltainen kartoittaminen on merkittävä osa Varpu-valmennusta, jossa kohtaaminen, kuunteleminen sekä yhdessä tekeminen ovat keskiössä. Valmentajan tärkein tehtävä on kuunnella ja uskaltaa esittää tarkentavia kysymyksiä ohjatessaan nuorta itseään löytämään kaipaamansa oivallukset. Tämän työotteen kautta nuori sitoutuu työskentelyyn ja oppii ottamaan vastuuta omasta elämästään ja siitä koskevista päätöksistä. Samalla nuoren kyky tunnistaa ja asettaa omia rajoja suhteessa itseen, toisiin sekä ympäristöön vahvistuu.
Valmentajana on etuoikeutettua saada seurata nuoressa herääviä tuntemuksia ja tukea tätä kohti omannäköisen polun rakentumista. Epävarmuuden tai vastustelun vaiheista päästään tiedostamisen ja tunnistamisen vaiheisiin, mikä alkaa monesti näkymään nuoressa sisuuntumisena ja rohkeutena tavoitella itselle merkityksellisiä asioita, unelmia ja tavoitteita. Siivet alkavat kantaa ja usko omiin kykyihin hahmottua. Valmentajan rooli “kiinnipitäjästä” muuttuu siipien kannattelijaksi.
Verkostotyön merkitys Varpu-mallissa on ensisijaisen tärkeää. Nuorella voi olla useita toistuvia epäonnistumisen tai kohtaamattomuuden kokemuksia palvelujärjestelmästä. Tämä ei ole kenenkään syy, vaan useiden asioiden summa. Taustalla voi olla kipeitä tunteita siitä, että “Olen jotenkin outo, vääränlainen ja epäonnistunut. En kelpaa yhteiskunnalle enkä kenellekään”. Nuori voi nähdä itsensä osaamattomana, eikä voi kuvitellakaan, että elämä tulisi vielä jotenkin muuttumaan. Tarina toistaa itseään ja pitää kiinni pettymyksessä ja oman itsen mitätöinnissä.
Kuinka saada nuori luottamaan uudestaan itseensä sekä järjestelmään?
Mitä kaikkia vahvuuksia ja voimavaroja nuoressa kuitenkin on pinnan alla? Piilossa toisilta, piilossa itseltä. Kuka on kaikkien diagnoosien ja epävarmuuksiensa alla? Kuka ohjaa ajatusta tulevaisuuteen ja näkee nuoressa potentiaalin? Loppupelissä on kyse siitä, että tulee hyväksytyksi omana itsenään sekä oppii peilaamaan valmentajan kautta vahvuuksiaan sekä unelmiaan. Motivaatio ei koskaan tule käymään, vaan jokainen ihminen joutuu tekemään sen synnyttämiseksi asioita. Mikä herättää kiinnostuksen? Mikä toivon? Mikä on kenties toiminut motivaation lähteenä aiemmin?
Onko elämässä ollut unelmia, jotka jostain syystä ovat piilossa eikä tulevaisuuden uskoa enää näy? Mitä oppeja on kertynyt elämän reppuun, joista tässä hetkessä voisi ammentaa? Unelma “haluan pelastaa kulkukoiria kadulta” tai “olen aina haaveillut kulttuurialan työstä” voivat olla mahdollisuus herätellä sisäistä motivaatiota, jonka avulla käynnistetään muutosvaihe elämässä. Harjoitellaanpa sitten valmentautujan kanssa yhdessä bussilla kulkemista, arjenhallinnan ja toimintakyvyn vahvistumista, työkokeiluun tai opiskeluihin hakeutumista, on tärkeintä viestittää nuorelle aito kiinnostus hänen ajatuksistaan ja näkemyksistään.
Nuorilta saatuja palautteita:
“Olen löytänyt uusia tapoja toimia ja tunnen itseäni paremmin.”
“Yksin olisi jäänyt tekemättä, koska en olisi osannut tai uskaltanut.”
“Että oot ohjaamassa ja ymmärtämässä, se on tärkeetä.”
“Kiitos, että oot ja puolustat mua.”
”Mitä kohti kuljen ja kuka näkee minut?” on kysymys, johon Varpu-valmennusmallilla pyritään vastaamaan.
Miia Saarinen, Varpu-ohjaaja
Valo-Valmennusyhdistys
