Kun yhdessä olemme enemmän
Meillä ihmisillä on tarve kuulua joukkoon ja tulla hyväksytyksi sellaisena kuin olemme. Yhteisöllisyyden ja osallisuuden merkitys kokonaisvaltaiseen hyvinvointiimme on erittäin suuri. Aiheesta onkin viime aikoina alettu puhua yhä enemmän. Myös Varpu-valmennuksissa olemme halunneet lähteä valmentautujien kanssa vahvistamaan yhteisöllisyyden ja osallisuuden kokemusta. Tämä blogikirjoitus kertoo erään tarinan näistä teemoista sekä ylisukupolvisuuden voimasta.
Tarina alkaa luontoretkestä Pilpan majalta, jossa kaksi Varpu-valmennuksessa mukana ollutta nuorta aikuista keskusteli keskenään siitä, kuinka he haluaisivat päästä talkoohommiin johonkin luonnonläheiseen paikkaan. Olemaan luonnossa ja auttamaan hommissa. Samoihin aikoihin Riuttalan talonpoikaismuseon renki tuumaili, mistä löytäisi museolle talkooväkeä. Talkootöihin on ollut viime vuosina yhä vaikeampi saada porukkaa mukaan. Kuin taianomaisesti nämä kaksi tarvetta löysivät toisensa ja syntyi ajatus Varpu-hankkeen yhteistyöstä Riuttalan talonpoikaismuseon kanssa.
Yhteistyö talonpoikaismuseon kanssa alkoi syksyllä 2024. Kävimme Varpu-hankkeen valmentautujien kanssa museolla auttamassa talkootöissä sekä viettämässä aikaa Riuttalan kauniissa luonnonläheisessä miljöössä. Ensimmäisen visiitin jälkeen sain puhelimeeni viestin: “Koska menemme Riuttalaan uudestaan?”.
Yhteistyö Riuttalan kanssa jatkui myös kaudella 2025. Mukaan reissuille tuli yhä useampi Varpu-valmentautuja. Riuttalasta sekä sen ihmisistä alkoi tulla monelle valmentautujalle tärkeitä. Valmentautujat kokivat merkitykselliseksi myös sen, että Riuttalassa hommia sai tehdä omien voimavarojen ja vahvuuksien mukaan. Sekä sen, että he saivat olla toisille avuksi ja tehdä hommia yhdessä sekä suunnitella toimintaa. Reissuilla muun muassa perustettiin tiluksille yhdessä oma kasvimaa, rakennettiin lammasaita, hävitettiin lupiineja, kalasteltiin, kerättiin marjoja, nautittiin luonnon äänistä ja kiireettömyydestä sekä vietettiin aikaa nuotion äärellä.
Varpu-valmentautujat halusivat käydä myös torilla myymässä omatekemiään herkkuja sekä Riuttalan vanhoja tavaroita museon hyväksi. Pukeuduimme valmentautujien toiveesta vanhoihin asuihin, jotka valittiin yhdessä Riuttalasta. Kojulla kävi paljon porukkaa ja moni kertoi muistojaan talonpoikaismuseolta. Muistot olivat lämpimiä. Keskusteluissa korostui se, kuinka tärkeä paikka Riuttala oli ollut monella ja kuinka tärkeää paikasta olisi pitää huolta. Myös valmentautujat kokivat Riuttala-muistojen kuuntelemisen ja jakamisen mielenkiintoiseksi ja antoisiksi. Torireissun jälkeen valmentautujat olivat täpinöissään ja ihmeissään siitä, kuinka ihmeessä olivat uskaltaneet olla torilla myymässä. He kokivat ylittäneensä itsensä.
Kun mietin kaikkia Riuttalan reissuja, koen lämmintä tunnetta rinnassani kaikista niistä yhteisistä hetkistä, jotka olemme saaneet yhdessä siellä kokea. Yhteisöllisyyden ja osallisuuden voimasta. Kuinka jokainen on halunnut kantaa kortensa kekoon. Miten keko on ollut meidän kaikkien näköinen ja jokaiselle omalla tavallaan merkityksellinen. Loppuun vielä kuvaus hetkestä eräänä kesäpäivänä Riuttalassa.
Aurinko paistaa, linnut laulavat. Vanhempi nainen ja nuorempi nainen kohtaavat ja hymyilevät toisilleen. Kohtaamisesta huokuu lämpöä. He lähtevät kävelemään polkua pitkin käsikynkkää riihelle päin ja juttelevat iloisesti. Yhteiset puuhommat alkavat.
Katson kohtaamista sivusta. Liikutun. Hetki tiivistää paljon merkityksellisiä asioita: ylisukupolvisuuden, yhteisöllisyyden, halun auttaa ja tehdä yhdessä, läsnäolon, aidon kohtaamisen, kiireettömyyden, luonnon rauhan.
Sen, että yhdessä olemme enemmän. Kuinka tärkeää näitä asioita onkaan vaalia.
Kirjoittanut:
Johanna Vilola
Ohjaaja, Varpu-hanke
