Varsinais-Suomessa ja Pirkanmaalla on puolisen vuotta kehitetty sukupuolierityisellä työotteella kuntoutuspolkua rikostaustaisille naisille sekä muunsukupuolisille Riksu-hankkeessa (ESR). Valo-Valmennusyhdistyksen vastuulla oleva yhteistyö Saramäen vankilan kanssa on koronan vuoksi alkanut etätapaamisten merkeissä. Kasvokkaiset tapaamiset ovat myös tärkeitä, ja niitä on mahdollisuus toteuttaa niiden henkilöiden kanssa, jotka ohjautuvat yhdyskuntaseuraamustoimiston tai muiden verkostojen kautta. Etätyöskentely tulee kuitenkin olemaan osa Riksua aina, sillä hankkeessa rakennetaan myös virtuaalista kuntoutusta.
Riksun nimi on lyhennelmä sanoista “Rikoksista irtaantumista tukeva sukupuolisensitiivinen kuntoutus”. Tämä litania jää harvoin ensikuulemalta ihmisten mieleen, mutta sen sisältö on olennainen osa Riksua. Olemme perehtyneet Riksun tiimin kanssa naiserityiseen työotteeseen, ja suunnitelleet toimintaamme tutkimusten ja kokemusasiantuntijoiden avulla. Meille naiserityisen palvelun toteuttaminen tarkoittaa sitä, että luomme paikan, jonne jokaisen on turvallista tulla omana itsenään. Riisumme ajatuksemme turhista stereotypioista ja kohtaamme ihmisen ihmisenä kuitenkin huomioiden ne ilmiöt, jotka naisten elämässä yhteiskunnassamme usein toistuvat. Meille sukupuolisensitiivisyys tarkoittaa herkkyyttä havaita asiakkaan yksilölliset tarpeet.
Suomalainen päihdekuntoutus on suunniteltu alun perin miehiä varten, koska kautta aikojen miehet ovat olleet isona enemmistönä päihdepalveluiden asiakaskunnassa. Päihteiden ongelmakäyttö sekä rikokset kulkevat usein käsi kädessä, joten suomalaiset vankilat ja siellä toteutettava kuntoutus ovat myös suunniteltu miesten tarpeisiin. Viime vuosina suomalaisista vangeista naisia on ollut noin 8 %, mutta määrä on ollut 90-luvulta lähtien hienoisessa nousussa. Viime vuosina on kuitenkin vihdoin havahduttu huomaamaan, että naiset ja miehet hyötyvät erilaisista työotteista kuntoutuksessaan.
Vaikka jokaista asiakasta tulee kohdella yksilönä, on työntekijänä hyvä tiedostaa taustalla vaikuttavat ilmiöt. Yksi laajimmista teemoista, joka tulee naisvankien kanssa työskennellessä ottaa huomioon, on traumatausta. Vaikka päihteiden ja rikosten sävyttämä elämä on sukupuolesta riippumatta väkivallan ja kaaoksen täyttämää, kuuluvat naiset alakulttuurien huono-osaisimpiin. Naisen rooli on päihdemaailmassa hyvin alisteinen ja haavoittuva. Vankilassa olevat naiset ovat mitä todennäköisimmin tulleet pahoinpidellyksi tai seksuaalisesti hyväksikäytetyksi. Tyypillistä on, että kaltoinkohtelu on alkanut jo lapsena ja jatkunut pidempään. Väkivallasta tekee entistä raaempaa se, että sitä on usein tapahtunut läheisenä ja aiemmin turvallisena pidetyssä ihmissuhteessa.
Pitkittynyt stressitila ja post-traumaattinen stressireaktio vaikuttavat monin tavoin ihmisen vointiin sekä käytökseen. Toistuvat laiminlyönnit vaikeuttavat luottamuksen syntymistä ja aiheuttavat ahdistavien tilanteiden välttämiskäytöstä. Tällöin suhteen luominen ammatillisen ja asiakkaan välille voi olla hyvin haastavaa. Työntekijältä vaaditaan rutkasti kärsivällisyyttä ja empaattista otetta rikostaustaisten naisten kanssa toimiessa. Esimerkiksi häpeä sekä ajatus siitä, ettei ole avun arvoinen voivat hankaloittaa tuen vastaanottamista huomattavasti.
Naiserityisiä palveluita suunnitellessa on kiinnitettävä huomiota siihen, että kynnys saapua paikalle on mahdollisimman matala, ja vastassa on turvallinen ja rauhallinen työntekijä, joka jaksaa ottaa vastaan sen, mikä asiakkaalla on kannettavanaan. Toisaalta tämä luottamuksen rakentuminen on myös tämän työn suola. Kun luottamus on syntynyt, on mahdollista aloittaa toipuminen. Silloin on hienoa olla työntekijänä mukana asiakkaan matkassa ja tarkastella hänen kehittymistään. Se on sellainen palkinto, mikä on mielestäni mahdollista saavuttaa vain inhimillisen ja arvostavan työn kautta.